Miniloma Karjalassa on ohi. Monta hyvää muistoa jäi, mutta aloitetaan postaussarja mulle rakkaimmista, eläimistä. Yleensä kuvat pursuavat koiria, mutta tällä matkalla koirat olivat selkeässä vähemmistössä, joten eipä niitä näy kuvissakaan. Kissoja, lehmiä, sonnivasikoita ja possuja sensijaan näkyy kyllä.
Siellä ne lehmät ottivat aurinkoa, tienpientareella ilman huolen häivää. Kilttejä olivat.
Kissoja Suuri Seljän kylässä.
Tämä pieni sonnivasikka oli vasta kuukauden ikäinen. Nimekseen pieni hurmuri sai Fedja. En tosin ole ihan varma, jäikö nimi virallisesti elämään. Kovasti sai talon isäntäväki vakuutettua minut siitä, että nimi on ihan hyvä ja saa jäädä. Jos saisin päättää, meillä olisi navetta ensi kesänä ja hakisin Fedjan meille. Taitaa vaan käydä niin, että lihoiksi menee ensi syksynä.
Vasikoita, lehmiä ja possuja Nurmoilan kylässä, Tanjan talossa. Tänne oli jo ollutkin ikävä. Ehkä mun lehmienhalimiskiintiö on nyt hetkeksi tyydytetty. Omalehmähimo ei kyllä ainakaan helpottanut...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti