Hurmaava Keinumäki

Huh huh. Samaan aikaan kauhea kateus ja hehkutus. Ystäväpariskuntamme osti talon Lohjalta. Eikä ihan minkälaista taloa tahansa, vaan hurmaavan mansardikattoisen kivitalovanhuksen pienen metsäisen kukkulan päältä, Keinumäeltä. Kuten varmasti hyvin tiedätte, haaveeni on oma talo Uudeltamaalta, jostain Helsingin lähettyviltä. Olen siis hyvin hyvin kateellinen, silleen hyvällä tavalla. Käytiin kyläilemässä viime viikolla ja paluumatkalla Hoo totesi, että nyt on hyvä käydä kylässä testailemassa tuota matkaa ja jos ei ala väsyttämään, niin voidaan oikeasti jonain päivänä hommata se oma talo (joo, sitten kun on rahaa tai saadaan sellaista pankista).

Keinumäessä riittää puuhaa. Kaikki vaikuttaa olevan rakenteellisesti ookoossa kunnossa, mutta koskaanhan ei talovanhuksista tiedä ennen kuin eteen sattuu. Me ollaan ainakin talkoissa mukana niin paljon kuin kyetään. Nyt on hyvä hetki testata ja katsella tuota remontointivaihetta ja matkustelua. Samalla voi hieman heijastella sitä omaan elämään ja mahdolliseen muutokseen. Mun kateutta Keinumäestä helpottaa ainakin se, että kaava-alueessa ei ole mahdollisuutta karjanpidolle. Mä haluan eläimiä, joten paikan on ehdottomasti mahdollistettava eläintenpito.

Tässä vielä yksityiskohtia ja fiiliksiä vanhasta talosta. Jos mä saisin päättää, tämä ihana oranssi tapetti jäisi eteiseen! Upeat kakluunit löytyvät joka huoneesta ja keittiötä komistaa jykevä leivinuuni. Pintojen purku alkaa kuulemma olla jo muutaman huoneen osalta finaalissa, ehkä pian nähdään uutta pintaa. Haluan äkkiä takaisin kylään! Talon tarinaa voit seurata myös Keinumäen omasta blogista.