Pääsiäinen 2014

Aloitetaas tämä kevätherääminen vaikkapa edesmenneestä pääsiäisestä. Kyläilimme pitkästä aikaa Jyväskylässä niin, että jäi aikaa jopa yövisiitille maaseudun "rauhaan". Pääsin tuoksumaan hevoselta oikein kunnolla. Muistan, kuinka pienenä olisin halunnut jättää kokonaan peseytymättä tallilla käynnin jälkeen.... Hieman samanlaiset fiilikset palasivat mieleeni.

Päästiin kärryajelullekin. Hoo pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa ohjaksiin. Sanoisin, että näistä kahdesta heposesta sai haastavamman ajettavan :) Punto on Pirpanaan verrattuna sellainen, noh, lehmä.

Tältä pitäisi näyttää elämän. Joka päivä. Maailman paras haliponi Punto.

Ehdittiin me maalata kananmuniakin! Sain kunnian toimia virallisena munien puhaltelijana, hyvin meni, vaikkei harjoitusta taida takana ollakaan. Munia tuli niin monta, että sain onneksi apua seurueen miehiltä. Toiselta konkreettisesti, toiselta ääneen hymyilemisen muodossa. Tädin pieni kulta oli mitä taitavin maalaaja! Taustalla uusi tuliaisponi, tietenkin.

Jälkiruoaksi tehtiin Pavlovaa. Tätä oltiin jo ehditty kotona järjestetyllä illallisella harjoitella. Paras jälkiruoka, mitä tiedän. Kevyt, makea, raikas. Ohje löytyy esim. täältä.

Parhaat leikkikaverit :) Tiedän, kenestä tulee hyvä isi. Ikävä tuli. Onneksi viime viikonloppuna ehdittiin pikaisesti taas moikata.

Tammikuinen Keinumäki

Viimeeksi kävimme Keinumäellä ennen lumien tuloa. Tällä vierailulla keskityimme remonteeraamisen ja sisustusfiilistelyn sijaan ulkoiluun, seurapeleihin ja hyvään ruokaan. Mukana oli ensimmäistä kertaa myös Henni ja Tuokko.

Saatiin maistaa paljon kehuttua leivinuunipizzaa. Voi hyvänen aika että oli hyvää! Onneksi täytteitä oli paljon, osa kun lensi suoriltaan uunin perille. Harjoitus taitaa tehdä mestarin tässäkin lajissa. Pohja oli parempi kuin missään pizzassa, jota olen aiemmin syönyt. Kyllä kannattaa tuo monen tunnin lämmittely!

Jälkkäriksi tilattiin pannukakkua, jota varten mä ja Hoo käytiin hakemassa huoltoasemalta kermaa. Sillä aikaa olivat onnistuneet mm. kaatamaan kuusen.

Mä suostuin pelaamaan SEKÄ Scrabblea ETTÄ Monopolia, jotka on molemmat mun inhokkeja (ensimmäinen oikeastaan vain silloin, jos joudun kisaamaan Hoota vastaan). Suostuin ihan vain siksi, että sain pannukakkua ja kermavaahtoa jälkiruoaksi. Noniin. Nyt tuli nälkä ja ikävä. Annikki, koska taas teet meille pannaria?

....koska en voi saada tarpeekseni Keinumäestä...

Musta on ihanaa, että jokaisella kyläilyllä löytyy aina uutta kuvattavaa ja tutkittavaa! Nämä kuvat on vuoden 2013 toiseksi viimeiseltä päivältä. Keinumäen viimeinen ihan oikea huone on nyt käsittelyssä. Sitten puuttuu enää eteinen, rappuset ja yläkerran aula (ja koko kellari). Toki kaikenlaista pikkulaittoa, kuten listat ja sähköt, löytyy vielä muualtakin. Toisaalta fakta tämän ikäisessä (ja omakotitalossa yleensäkin) on se, ettei tekeminen lopu koskaan. 

Annikin pannaria! Juu tässä ei ole voita säästelty. Ai että on muuten hyvää. Meidät on hyvin helppo houkutella kylään vain vihjaamalla pannukakusta.

Kaiken remonteeraamisen keskellä tyypit olivat jaksaneet askarrella ison kuusen täyteen ihania origamilintuja! Pääsipä oksille mun Tallinnantuliaisetkin. Musta on ihanaa ostaa tuliaisia ja lahjoja aina kun löydän jotain juuri jollekin tietylle ihmiselle sopivaa. Harvemmin jaksan etsimällä etsiä mitään.

Mutta siis se ison juttu! Ruokahuone on nyt tosiaan niitä listoja ja sähköjä vaille valmis! Voi hyvänen aika miten ihana huone se onkaan. Mun uusin lemppari :)

Vuosi 2013

Vuoden 2013 viimeisenä päivänä ajattelin kirjoittaa tiivistelmän tästä vuodesta.

Läpi vuoden olen ollut tyytyväinen töihini. Tässä muutama statuspäivitys aiheesta:

8.3. siis mulla on oikeesti niin ihania asiakkaita, että on vaan niin tehdä töitä! 

25.4. vaikken mä mikään massikeisari vielä olekaan, niin antakaa kun kerron, että mä rakastan mun työtä, sen vapautta, vaativuutta ja vastuuta. mä olen ihan hurjan onnekas!!! 

5.6. voi hyvänen aika että voi olla ihania asiakkaita ihan iloista on! 

30.7. tippa silmäkulmassa täällä. Onpa kivaa olla mä ja tehä mun töitä

27.9. sanon sen vaa, että on aikas ihanaa, kun tykkää työstään

Helmikuussa teimme Tuokon kanssa yhteiset nettisivut ja tilasimme käyntikortit.

Onnistuin muutamaan otteeseen pudottamaan (ja muutamaan nostamaan) painoani, tämä elämänmuutos taitaa olla pitkä ja kivinen prosessi, joka saa jatkoa ensi vuonna. Ajattelin aloittaa uudelleen entisen lempiharrastukseni, kuntonyrkkeily.

Haaveilu omasta talosta maalla jatkui läpi vuoden.

Tärkeimmät tapahtumat:

Tammikuussa Jane ja Alyona tulivat kylää ja vietimme ystäväporukalla Venäläistä joulua. Kävimme myös lillumassa Flamingon aikuistenosastolla.

Helmikuussa Erin sanoi ensimmäistä kertaa Kiiki!

Maaliskuussa Varpu kävi kylässä. Tuuli ja Kaisa muuttivat kämppiksiksi saman katon alle. Tein kevätpöydän. 

Huhtikuun alussa avasimme Hoon kanssa terassikauden. 20.4. kävimme kaveriporukalla ensimmäisillä pussikaljoilla kallioilla, kevät!

Vappu-kasaribileet työhuoneella

Toukokuussa matkustimme ystäväporukalla Espanjaan ja muutimme Hoon ja Hennin kanssa uuteen kotiin Länsi-Pasilaan.

Kesäkuussa kävin ensimmäistä kertaa Oulussa ja ostin Pekka-pupun. Ansku teki mulle ihanan kasvivärjäyksen. Parveke voi hyvin. Vietimme ihanan juhannuksen Pihlajasaaressa mahtavalla porukalla. Henni täytti viisi.

Heinäkuussa retkeiltiin mm. mustasaaressa, Fallkullassa ja ystävän mökillä Nuuksiossa. Kehitin virallisen aamumömmön, jonka syömistä mun olisi varmaankin hyvä jatkaa ensi vuonna. Ostin kännykän (Lumia 920) johon olen edelleen onnellisen tyytyväinen. Kirvat hyökkäsivät parvekkeelle. Kävin uudelleen Oulussa, kävin myös Tampereella. Juhlin synttäreitä Jyväskylässä. Mikä tärkeintä, Saara syntyi ja näin hänet ensimmäistä kertaa.

Elokuussa meillä oli keittiöremontti. Pääsin pitkästä aikaan käymään Sarinissa tätini mökillä sekä elämäni ensimmäistä kertaa huutokaupassa. Annika ja Heli ostivat Keinumäen. Sain kuulla, että saan nimipäivän kalenteriin vuonna 2015. Auton ovi paskoontui, mutta saatiin onneksi korjattua. Henni aukoi jalkansa ja joutui paikattavaksi. Matkustin äidin ja Hoon kanssa Venäjälle Aunukseen.

Syyskuussa Henni leikattiin, ei enää juoksuja tässä talossa. Mun unelmien talo tuli myyntiin Oikotielle (ja on siellä vieläkin). Aloitin opettamaan piirustuskurssilla.

Lokakuussa kävin kirjamessuilla. Vietimme Hoon kanssa lihattoman lokakuun. Hoo paremmalla menestyksellä, minä muutamalla hairahduksella enemmän. Söimme rapuja ja poimimme suppilovahveroita Siuntiossa. Vietin ensimmäistä tykypäivää Tallinnassa Tuokon kanssa. Tässä kuussa Saara sai nimen ja Leena ja Emppu menivät naimisiin. Pääsin käymään Tampereella 2 kertaa. 

Marraskuussa mua väsytti ja Hoo leipoi mulle pullaa. Suski osti kotipesän Porvoosta.

Joulukuussa kävin Porvoossa ja Manchesterissa sekä 2 kertaa Jyväskylässä. Kärsin karmeasta ihottumasta, oletettavasti kylmästä/kuumasta ilmanvaihtelusta johtuen. Venäjä vapautti Greenpeace aktivistit. Sain koko vuoden ensimmäisen oikeasti ison palkan (joka kylläkin meni samantien). Annika ja Heli meni naimisiin. Kaadettiin itse metsästä joulukuusi. Vietimme joulun äitini ruokapadoilla Jyväskylässä. Jane kävi kylässä.

Statuspäivitykseni 7.10. tiivistänee sekä viime vuoden, että tämän hetkiset tuntemukset:

”on ehkäpä maapallon onnekkain. Ainakin siltä tuntuu Ja joo, on paljon asioita, joista haaveilen, paljon tavoitteita, mutta ennen kaikkea oon tosi onnellinen just nyt. Mulla on paras työ ikinä, paras perhe ja parhaat ystävät ja toverit, mitä voisin toivoa. Kiitti hei kaikille.”

Omassa elämässä on ollut huolta sekä rahasta että töistä (siitä, että riittääkö niitä), mutta kaikki on kääntynyt lopulta parhain päin ja mennyt juuri niin kuin olimme suunnitelleet. Yhdessä meidän perhe selviää mistä vain. Samoin Hennin terveyden reistailu rassasi syksyä, mutta toivottavasti olemme menossa koko ajan parempaan suuntaan. Kaiken kaikkiaan tämä on tainnut olla aikamoinen elämän ja rakkauden vuosi. Elämäni tähänastisista vuosista paras!

Ihanaa tulevaa vuotta kaikille tasapuolisesti!

Porvoon pesän tsekkausta ja jouluisaa tunnelmaa

Viikonloppuna käytiin kurkkaamassa ystävän tulevaa Porvoon pesää. Ei se vielä kummoinen ole, luuranko, mutta visiot ovat hyvät ja pian on varmasti viralliset suunnitelmatkin. Toistaiseksi ulko-ovikin on vielä vähän korkealla. Ihminen ei ole pieni, ovi on korkealla.

Ehdimme fiilistellä kaupunkia vielä valoisan aikaa ja kahvitella vanhan kaupungin kahvila Fannyssa. Huolimatta lumettomuudesta oltiin Porvooseen saatu jotenkin satumainen joulun tunnelma. Vaan taitaapa se olla niin, ettei siellä koskaan ole tunnelmasta pulaa.