Loviisa

Haaveet maalaistalosta jatkuvat toistaiseksi vain haaveina. Edistyksenä voidaan pitää sitä, että olemme päättäneet tehdä ekskursioita Uudenmaan pikkukuntiin, kyliin ja kaupunkeihin. Eräänä kesäisenä viikonloppuna auton keula suuntasi Loviisaan, joka osoittautui vielä Porvootakin viehättävämmäksi. Okei, Porvoossa on varmasti enemmän tehtävää ja nähtävää, mutta Loviisa valloitti kaikessa hiljaisuudessaan. 

Hennikin pääsi matkalle mukaan. Löysimme iloksemme myös koiraystävällisen kahvila Tuhannen Tuskan jonka sisäpihalla nautimme herkulliset kakkukahvit.

Se englannin Manse

Kävin joulukuussa Manchesterissa Englannissa. Matkustin elämäni ensimmäistä kertaa ihan yksin ulkomaille. Joo, olen käynyt Venäjällä, mutta silloinkin ryhmämatkalla. Nyt olin totaalisen yksin ja ai että mä nautin. Sain löntystää juuri niin hitaasti kun halusin. Pysähtyä syömään juuri silloin kun oli nälkä. Syödä juuri sitä, mitä itse halusin! Käyttää kaupoissa ja kojuilla niin kauan aikaa kun tarvitsin ja piipahtaa sisään milloin minnekin.

Mun hotelli (Little Northern Hotel) sijaitsi Northern Quarterilla, joka oli suunnattoman ihastuttava kaupunginosa. Hotelli sinänsä ei ollut mikään ihmeellinen. Halpa, pubin yläkerrassa (juu ne lauloivat karaokea kello kahteen yöllä, onneksi oli korvatulpat mukana) ja hyvällä sijainnilla. Hintaan ei sisältynyt aamupalaa, mutta aivan kulman takaa ja samalta kadulta löytyi ihania ravintoloita, joissa kyseisen tarpeen pystyi tyydyttämään.

Home Sweet Homen taivaallinen nutella-vaahtokarkkipirtelö

Keskustaa hallitsi joulukojujen jatkuva virta. Kaikkialla myytiin lämmintä hehkuviiniä (jota minä tyhmä en euforioissani tajunnut edes maistaa) posliinimukeista. Olut myytiin laseista, eikä kukaan vahtinut, ettei ihmiset kulkisi juomat mukanaan. Missään ei näkynyt roskaa. Tunnelma oli upea ja jouluinen huolimatta siitä, ettei sielläkään ollut lunta (lämpöasteitakin oli enemmän kuin Helsingissä). 

Mä rakastuin Manseen tulisesti. Vaikka vietin siellä vain reilun vuorokauden, oli kyseessä rakkautta ensi silmäyksellä. Lontoo ei herättänyt vastaavia tuntemuksia missään määrin. En toki vähättele Lontoota, mutta jos jompaan kumpaan vielä palaan, on se varmasti Manse. Ihmiset olivat ystävällisiä, arkkitehtuuri ja miljöö mielenkiintoista. Ruoka hyvää ja mun elämään sopivia kauppoja pilvin pimein. Kaupunki oli helposti hallittavissa kävellen. Ihan joka paikkaan en toki ehtinyt, mutta keskustan ostosalue sekä pohjoinen osa tuli koluttua kohtalaisen hyvin.

Tässä alla herkullisin leipä IKINÄ! Jonkin sortin kinkkupossua (vuoltiin sellaisesta kebabtyylisestä möhkylästä, mutta ihan täyslihaa tuntui olevan), haudutettua sipulia ja valkosipulimajoneesia. Ei mitään liikaa eikä mitään liian vähän. Taivaallista.

Lähtöpäivänä olin vieläkin ilman kunnon Gravy-soossia. Menin hakemaan hotellilta laukkuja ja kysyin alakerran pubista, onko heillä mahdollisuutta valmistaa mulle kunnon pubiruokaa. No, olihan niillä. Perinteinen mash&bangers annos EXTRA gravyllä ettei varmasti lopu kesken. Kaiken kastikkeen söin, perunamuussia jäi vähän.

Tämän herran takia mä reissuun lähdin. Komea Finbar oli muuttamassa suomeen ja kaipasi matkalleen escorttia. Ei mun tarvinnut kahta kertaa miettiä, kun lupauduin tähän hommaan. Takaisin lentelin siis koiruli ruumassa. Herra otti matkan lunkisti ja pienensi huomattavasti mun jännitystä lentää joskus Hennin kanssa. Mainio kaveri! Kaikkea hyvää sinne pohjoiseen :)

Jos siis jotain voin sanoa, niin MENKÄÄ MANCHESTERIIN ja RAKASTUKAA!

Vuosi 2013

Vuoden 2013 viimeisenä päivänä ajattelin kirjoittaa tiivistelmän tästä vuodesta.

Läpi vuoden olen ollut tyytyväinen töihini. Tässä muutama statuspäivitys aiheesta:

8.3. siis mulla on oikeesti niin ihania asiakkaita, että on vaan niin tehdä töitä! 

25.4. vaikken mä mikään massikeisari vielä olekaan, niin antakaa kun kerron, että mä rakastan mun työtä, sen vapautta, vaativuutta ja vastuuta. mä olen ihan hurjan onnekas!!! 

5.6. voi hyvänen aika että voi olla ihania asiakkaita ihan iloista on! 

30.7. tippa silmäkulmassa täällä. Onpa kivaa olla mä ja tehä mun töitä

27.9. sanon sen vaa, että on aikas ihanaa, kun tykkää työstään

Helmikuussa teimme Tuokon kanssa yhteiset nettisivut ja tilasimme käyntikortit.

Onnistuin muutamaan otteeseen pudottamaan (ja muutamaan nostamaan) painoani, tämä elämänmuutos taitaa olla pitkä ja kivinen prosessi, joka saa jatkoa ensi vuonna. Ajattelin aloittaa uudelleen entisen lempiharrastukseni, kuntonyrkkeily.

Haaveilu omasta talosta maalla jatkui läpi vuoden.

Tärkeimmät tapahtumat:

Tammikuussa Jane ja Alyona tulivat kylää ja vietimme ystäväporukalla Venäläistä joulua. Kävimme myös lillumassa Flamingon aikuistenosastolla.

Helmikuussa Erin sanoi ensimmäistä kertaa Kiiki!

Maaliskuussa Varpu kävi kylässä. Tuuli ja Kaisa muuttivat kämppiksiksi saman katon alle. Tein kevätpöydän. 

Huhtikuun alussa avasimme Hoon kanssa terassikauden. 20.4. kävimme kaveriporukalla ensimmäisillä pussikaljoilla kallioilla, kevät!

Vappu-kasaribileet työhuoneella

Toukokuussa matkustimme ystäväporukalla Espanjaan ja muutimme Hoon ja Hennin kanssa uuteen kotiin Länsi-Pasilaan.

Kesäkuussa kävin ensimmäistä kertaa Oulussa ja ostin Pekka-pupun. Ansku teki mulle ihanan kasvivärjäyksen. Parveke voi hyvin. Vietimme ihanan juhannuksen Pihlajasaaressa mahtavalla porukalla. Henni täytti viisi.

Heinäkuussa retkeiltiin mm. mustasaaressa, Fallkullassa ja ystävän mökillä Nuuksiossa. Kehitin virallisen aamumömmön, jonka syömistä mun olisi varmaankin hyvä jatkaa ensi vuonna. Ostin kännykän (Lumia 920) johon olen edelleen onnellisen tyytyväinen. Kirvat hyökkäsivät parvekkeelle. Kävin uudelleen Oulussa, kävin myös Tampereella. Juhlin synttäreitä Jyväskylässä. Mikä tärkeintä, Saara syntyi ja näin hänet ensimmäistä kertaa.

Elokuussa meillä oli keittiöremontti. Pääsin pitkästä aikaan käymään Sarinissa tätini mökillä sekä elämäni ensimmäistä kertaa huutokaupassa. Annika ja Heli ostivat Keinumäen. Sain kuulla, että saan nimipäivän kalenteriin vuonna 2015. Auton ovi paskoontui, mutta saatiin onneksi korjattua. Henni aukoi jalkansa ja joutui paikattavaksi. Matkustin äidin ja Hoon kanssa Venäjälle Aunukseen.

Syyskuussa Henni leikattiin, ei enää juoksuja tässä talossa. Mun unelmien talo tuli myyntiin Oikotielle (ja on siellä vieläkin). Aloitin opettamaan piirustuskurssilla.

Lokakuussa kävin kirjamessuilla. Vietimme Hoon kanssa lihattoman lokakuun. Hoo paremmalla menestyksellä, minä muutamalla hairahduksella enemmän. Söimme rapuja ja poimimme suppilovahveroita Siuntiossa. Vietin ensimmäistä tykypäivää Tallinnassa Tuokon kanssa. Tässä kuussa Saara sai nimen ja Leena ja Emppu menivät naimisiin. Pääsin käymään Tampereella 2 kertaa. 

Marraskuussa mua väsytti ja Hoo leipoi mulle pullaa. Suski osti kotipesän Porvoosta.

Joulukuussa kävin Porvoossa ja Manchesterissa sekä 2 kertaa Jyväskylässä. Kärsin karmeasta ihottumasta, oletettavasti kylmästä/kuumasta ilmanvaihtelusta johtuen. Venäjä vapautti Greenpeace aktivistit. Sain koko vuoden ensimmäisen oikeasti ison palkan (joka kylläkin meni samantien). Annika ja Heli meni naimisiin. Kaadettiin itse metsästä joulukuusi. Vietimme joulun äitini ruokapadoilla Jyväskylässä. Jane kävi kylässä.

Statuspäivitykseni 7.10. tiivistänee sekä viime vuoden, että tämän hetkiset tuntemukset:

”on ehkäpä maapallon onnekkain. Ainakin siltä tuntuu Ja joo, on paljon asioita, joista haaveilen, paljon tavoitteita, mutta ennen kaikkea oon tosi onnellinen just nyt. Mulla on paras työ ikinä, paras perhe ja parhaat ystävät ja toverit, mitä voisin toivoa. Kiitti hei kaikille.”

Omassa elämässä on ollut huolta sekä rahasta että töistä (siitä, että riittääkö niitä), mutta kaikki on kääntynyt lopulta parhain päin ja mennyt juuri niin kuin olimme suunnitelleet. Yhdessä meidän perhe selviää mistä vain. Samoin Hennin terveyden reistailu rassasi syksyä, mutta toivottavasti olemme menossa koko ajan parempaan suuntaan. Kaiken kaikkiaan tämä on tainnut olla aikamoinen elämän ja rakkauden vuosi. Elämäni tähänastisista vuosista paras!

Ihanaa tulevaa vuotta kaikille tasapuolisesti!

Karjalaa loppukesästä 2013 osa 2 // Ne kaikki muut kuvat...

Aunus ei ehkä ole viihdyttävimpiä saati kauneimpia Venäjän kaupunkeja, mutta voi näitä kyliä tässä ympäristössä! Parasta kaikissa Venäjän matkoissani on kuitenkin ihmiset ja heidän ystävällisyytensä sekä vieraanvaraisuutensa.

Koska kuvat kertovat enemmän kun sadat sanat, saatte nauttia Karjalan matkastamme näiden kuvien kautta.