Loviisa

Haaveet maalaistalosta jatkuvat toistaiseksi vain haaveina. Edistyksenä voidaan pitää sitä, että olemme päättäneet tehdä ekskursioita Uudenmaan pikkukuntiin, kyliin ja kaupunkeihin. Eräänä kesäisenä viikonloppuna auton keula suuntasi Loviisaan, joka osoittautui vielä Porvootakin viehättävämmäksi. Okei, Porvoossa on varmasti enemmän tehtävää ja nähtävää, mutta Loviisa valloitti kaikessa hiljaisuudessaan. 

Hennikin pääsi matkalle mukaan. Löysimme iloksemme myös koiraystävällisen kahvila Tuhannen Tuskan jonka sisäpihalla nautimme herkulliset kakkukahvit.

Pääsiäinen 2014

Aloitetaas tämä kevätherääminen vaikkapa edesmenneestä pääsiäisestä. Kyläilimme pitkästä aikaa Jyväskylässä niin, että jäi aikaa jopa yövisiitille maaseudun "rauhaan". Pääsin tuoksumaan hevoselta oikein kunnolla. Muistan, kuinka pienenä olisin halunnut jättää kokonaan peseytymättä tallilla käynnin jälkeen.... Hieman samanlaiset fiilikset palasivat mieleeni.

Päästiin kärryajelullekin. Hoo pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa ohjaksiin. Sanoisin, että näistä kahdesta heposesta sai haastavamman ajettavan :) Punto on Pirpanaan verrattuna sellainen, noh, lehmä.

Tältä pitäisi näyttää elämän. Joka päivä. Maailman paras haliponi Punto.

Ehdittiin me maalata kananmuniakin! Sain kunnian toimia virallisena munien puhaltelijana, hyvin meni, vaikkei harjoitusta taida takana ollakaan. Munia tuli niin monta, että sain onneksi apua seurueen miehiltä. Toiselta konkreettisesti, toiselta ääneen hymyilemisen muodossa. Tädin pieni kulta oli mitä taitavin maalaaja! Taustalla uusi tuliaisponi, tietenkin.

Jälkiruoaksi tehtiin Pavlovaa. Tätä oltiin jo ehditty kotona järjestetyllä illallisella harjoitella. Paras jälkiruoka, mitä tiedän. Kevyt, makea, raikas. Ohje löytyy esim. täältä.

Parhaat leikkikaverit :) Tiedän, kenestä tulee hyvä isi. Ikävä tuli. Onneksi viime viikonloppuna ehdittiin pikaisesti taas moikata.

Sumuisat maisemat

Mä en ole aiemmin huomannu täällä Helsingissä kovinkaan paljon sumuja, mutta Pasilassa sitä esiintyy harvase viikko. Tänään työmatkalla oli pakko vaihtaa bussia, että sain ikuistettua nämä huikeat "maisemat" talteen. Ihan huikeaa ja taianomaista!

Vitamiinia päivään!

Olen heikkona oranssiin! Tässä teillekin pieni vitamiiniruiske talven tuiskuihin. Kevättä kohti mennään.

Sneak a Peek

Mä olen ollut kovin vaitonainen meidän kodista. Enimmäkseen siitä syystä, että kaikki on vielä niin hirvittävässä muutoskaaoksessa. Ollaan asuttu tässä jo reilusti yli puoli vuotta, mutta vieläkin melkein kaikki tavarat ja huonekalut ovat vailla pysyvää paikkaa. Eilen mulle iski hillitön vimma järkkäillä kotia uudelleen ja alkaa miettimään todenteolla paikkoja niin tavaroille kuin huonekaluillekin. Tämä prosessi taasen helpottanee sitä toista, liian harvoin toistuvaa, siivousrumbaa. 

Kyllä tästä vielä kaunis ja viihtyisä saadaan :) Sohva oli alunperin makuuhuoneessa, mutta musta se ansaitsi paremman paikan ja arvokkaamman käyttötarkoituksen, kuin vaatekasojen säilytyksen. Nyt sitä pääsee oikeasti ihastelemaan ja käyttämään. Olettaisin (mutta en ole varma) että seuraavaksi ruokapöytä siirtyy olohuoneeseen ja keittiöön tulee kapea "sohvapöytä" jonka äärellä voi syödä. Nykyinen on sohvan kanssa hieman liian ahdas keittiön ruokailutilaan.

Makuuhuoneessa sänky vaihtoi paikkaa ikkunan eteen. Haaveissa siintää alusvaatteille tarkoitettu senkki sängyn päätyyn. Toistaiseksi siinä oleilkoon Hennin häkki.

....koska en voi saada tarpeekseni Keinumäestä...

Musta on ihanaa, että jokaisella kyläilyllä löytyy aina uutta kuvattavaa ja tutkittavaa! Nämä kuvat on vuoden 2013 toiseksi viimeiseltä päivältä. Keinumäen viimeinen ihan oikea huone on nyt käsittelyssä. Sitten puuttuu enää eteinen, rappuset ja yläkerran aula (ja koko kellari). Toki kaikenlaista pikkulaittoa, kuten listat ja sähköt, löytyy vielä muualtakin. Toisaalta fakta tämän ikäisessä (ja omakotitalossa yleensäkin) on se, ettei tekeminen lopu koskaan. 

Annikin pannaria! Juu tässä ei ole voita säästelty. Ai että on muuten hyvää. Meidät on hyvin helppo houkutella kylään vain vihjaamalla pannukakusta.

Kaiken remonteeraamisen keskellä tyypit olivat jaksaneet askarrella ison kuusen täyteen ihania origamilintuja! Pääsipä oksille mun Tallinnantuliaisetkin. Musta on ihanaa ostaa tuliaisia ja lahjoja aina kun löydän jotain juuri jollekin tietylle ihmiselle sopivaa. Harvemmin jaksan etsimällä etsiä mitään.

Mutta siis se ison juttu! Ruokahuone on nyt tosiaan niitä listoja ja sähköjä vaille valmis! Voi hyvänen aika miten ihana huone se onkaan. Mun uusin lemppari :)