Se englannin Manse

Kävin joulukuussa Manchesterissa Englannissa. Matkustin elämäni ensimmäistä kertaa ihan yksin ulkomaille. Joo, olen käynyt Venäjällä, mutta silloinkin ryhmämatkalla. Nyt olin totaalisen yksin ja ai että mä nautin. Sain löntystää juuri niin hitaasti kun halusin. Pysähtyä syömään juuri silloin kun oli nälkä. Syödä juuri sitä, mitä itse halusin! Käyttää kaupoissa ja kojuilla niin kauan aikaa kun tarvitsin ja piipahtaa sisään milloin minnekin.

Mun hotelli (Little Northern Hotel) sijaitsi Northern Quarterilla, joka oli suunnattoman ihastuttava kaupunginosa. Hotelli sinänsä ei ollut mikään ihmeellinen. Halpa, pubin yläkerrassa (juu ne lauloivat karaokea kello kahteen yöllä, onneksi oli korvatulpat mukana) ja hyvällä sijainnilla. Hintaan ei sisältynyt aamupalaa, mutta aivan kulman takaa ja samalta kadulta löytyi ihania ravintoloita, joissa kyseisen tarpeen pystyi tyydyttämään.

Home Sweet Homen taivaallinen nutella-vaahtokarkkipirtelö

Keskustaa hallitsi joulukojujen jatkuva virta. Kaikkialla myytiin lämmintä hehkuviiniä (jota minä tyhmä en euforioissani tajunnut edes maistaa) posliinimukeista. Olut myytiin laseista, eikä kukaan vahtinut, ettei ihmiset kulkisi juomat mukanaan. Missään ei näkynyt roskaa. Tunnelma oli upea ja jouluinen huolimatta siitä, ettei sielläkään ollut lunta (lämpöasteitakin oli enemmän kuin Helsingissä). 

Mä rakastuin Manseen tulisesti. Vaikka vietin siellä vain reilun vuorokauden, oli kyseessä rakkautta ensi silmäyksellä. Lontoo ei herättänyt vastaavia tuntemuksia missään määrin. En toki vähättele Lontoota, mutta jos jompaan kumpaan vielä palaan, on se varmasti Manse. Ihmiset olivat ystävällisiä, arkkitehtuuri ja miljöö mielenkiintoista. Ruoka hyvää ja mun elämään sopivia kauppoja pilvin pimein. Kaupunki oli helposti hallittavissa kävellen. Ihan joka paikkaan en toki ehtinyt, mutta keskustan ostosalue sekä pohjoinen osa tuli koluttua kohtalaisen hyvin.

Tässä alla herkullisin leipä IKINÄ! Jonkin sortin kinkkupossua (vuoltiin sellaisesta kebabtyylisestä möhkylästä, mutta ihan täyslihaa tuntui olevan), haudutettua sipulia ja valkosipulimajoneesia. Ei mitään liikaa eikä mitään liian vähän. Taivaallista.

Lähtöpäivänä olin vieläkin ilman kunnon Gravy-soossia. Menin hakemaan hotellilta laukkuja ja kysyin alakerran pubista, onko heillä mahdollisuutta valmistaa mulle kunnon pubiruokaa. No, olihan niillä. Perinteinen mash&bangers annos EXTRA gravyllä ettei varmasti lopu kesken. Kaiken kastikkeen söin, perunamuussia jäi vähän.

Tämän herran takia mä reissuun lähdin. Komea Finbar oli muuttamassa suomeen ja kaipasi matkalleen escorttia. Ei mun tarvinnut kahta kertaa miettiä, kun lupauduin tähän hommaan. Takaisin lentelin siis koiruli ruumassa. Herra otti matkan lunkisti ja pienensi huomattavasti mun jännitystä lentää joskus Hennin kanssa. Mainio kaveri! Kaikkea hyvää sinne pohjoiseen :)

Jos siis jotain voin sanoa, niin MENKÄÄ MANCHESTERIIN ja RAKASTUKAA!