Tammikuinen Keinumäki

Viimeeksi kävimme Keinumäellä ennen lumien tuloa. Tällä vierailulla keskityimme remonteeraamisen ja sisustusfiilistelyn sijaan ulkoiluun, seurapeleihin ja hyvään ruokaan. Mukana oli ensimmäistä kertaa myös Henni ja Tuokko.

Saatiin maistaa paljon kehuttua leivinuunipizzaa. Voi hyvänen aika että oli hyvää! Onneksi täytteitä oli paljon, osa kun lensi suoriltaan uunin perille. Harjoitus taitaa tehdä mestarin tässäkin lajissa. Pohja oli parempi kuin missään pizzassa, jota olen aiemmin syönyt. Kyllä kannattaa tuo monen tunnin lämmittely!

Jälkkäriksi tilattiin pannukakkua, jota varten mä ja Hoo käytiin hakemassa huoltoasemalta kermaa. Sillä aikaa olivat onnistuneet mm. kaatamaan kuusen.

Mä suostuin pelaamaan SEKÄ Scrabblea ETTÄ Monopolia, jotka on molemmat mun inhokkeja (ensimmäinen oikeastaan vain silloin, jos joudun kisaamaan Hoota vastaan). Suostuin ihan vain siksi, että sain pannukakkua ja kermavaahtoa jälkiruoaksi. Noniin. Nyt tuli nälkä ja ikävä. Annikki, koska taas teet meille pannaria?

Sneak a Peek

Mä olen ollut kovin vaitonainen meidän kodista. Enimmäkseen siitä syystä, että kaikki on vielä niin hirvittävässä muutoskaaoksessa. Ollaan asuttu tässä jo reilusti yli puoli vuotta, mutta vieläkin melkein kaikki tavarat ja huonekalut ovat vailla pysyvää paikkaa. Eilen mulle iski hillitön vimma järkkäillä kotia uudelleen ja alkaa miettimään todenteolla paikkoja niin tavaroille kuin huonekaluillekin. Tämä prosessi taasen helpottanee sitä toista, liian harvoin toistuvaa, siivousrumbaa. 

Kyllä tästä vielä kaunis ja viihtyisä saadaan :) Sohva oli alunperin makuuhuoneessa, mutta musta se ansaitsi paremman paikan ja arvokkaamman käyttötarkoituksen, kuin vaatekasojen säilytyksen. Nyt sitä pääsee oikeasti ihastelemaan ja käyttämään. Olettaisin (mutta en ole varma) että seuraavaksi ruokapöytä siirtyy olohuoneeseen ja keittiöön tulee kapea "sohvapöytä" jonka äärellä voi syödä. Nykyinen on sohvan kanssa hieman liian ahdas keittiön ruokailutilaan.

Makuuhuoneessa sänky vaihtoi paikkaa ikkunan eteen. Haaveissa siintää alusvaatteille tarkoitettu senkki sängyn päätyyn. Toistaiseksi siinä oleilkoon Hennin häkki.

Otsatukka!

Mä en ole kauhean kova omakuvien ystävä, mutta tehdään poikkeus uuden otsatukan kunniaksi. Lauantain pikkuhiprakassa saatoin toteen kauan muhineen ajatuksen ja nyt mulla on taas otsatukka. Tänään taitaa olla leikkauksen siistimipäivä, voisi ainakin jonkinmoisen logiikan ja jakauksen tonne vetää, ettei sohottaisi mistä sattuu tai olisi sohottamatta :) 

Otsatukkaonnessani unohdin täysin ottaa huomioon joka aamuisen tukkaongelman. Onneksi mulla on kohtalaisen taipuisa (hyvällä tavalla) ja tottelevainen tukka, joten eiköhän me tästä taas selvitä.

Loppuun giffikevennys. Talvi yllätti työhuoneelaiset... Ehdittäisiinköhän me tänä talvena hommata tänne lisälämmitystä vai mennäänkö "hyväksi" havaitulla villaankääriytymistekniikalla kevääseen saakka...

....koska en voi saada tarpeekseni Keinumäestä...

Musta on ihanaa, että jokaisella kyläilyllä löytyy aina uutta kuvattavaa ja tutkittavaa! Nämä kuvat on vuoden 2013 toiseksi viimeiseltä päivältä. Keinumäen viimeinen ihan oikea huone on nyt käsittelyssä. Sitten puuttuu enää eteinen, rappuset ja yläkerran aula (ja koko kellari). Toki kaikenlaista pikkulaittoa, kuten listat ja sähköt, löytyy vielä muualtakin. Toisaalta fakta tämän ikäisessä (ja omakotitalossa yleensäkin) on se, ettei tekeminen lopu koskaan. 

Annikin pannaria! Juu tässä ei ole voita säästelty. Ai että on muuten hyvää. Meidät on hyvin helppo houkutella kylään vain vihjaamalla pannukakusta.

Kaiken remonteeraamisen keskellä tyypit olivat jaksaneet askarrella ison kuusen täyteen ihania origamilintuja! Pääsipä oksille mun Tallinnantuliaisetkin. Musta on ihanaa ostaa tuliaisia ja lahjoja aina kun löydän jotain juuri jollekin tietylle ihmiselle sopivaa. Harvemmin jaksan etsimällä etsiä mitään.

Mutta siis se ison juttu! Ruokahuone on nyt tosiaan niitä listoja ja sähköjä vaille valmis! Voi hyvänen aika miten ihana huone se onkaan. Mun uusin lemppari :)

Se englannin Manse

Kävin joulukuussa Manchesterissa Englannissa. Matkustin elämäni ensimmäistä kertaa ihan yksin ulkomaille. Joo, olen käynyt Venäjällä, mutta silloinkin ryhmämatkalla. Nyt olin totaalisen yksin ja ai että mä nautin. Sain löntystää juuri niin hitaasti kun halusin. Pysähtyä syömään juuri silloin kun oli nälkä. Syödä juuri sitä, mitä itse halusin! Käyttää kaupoissa ja kojuilla niin kauan aikaa kun tarvitsin ja piipahtaa sisään milloin minnekin.

Mun hotelli (Little Northern Hotel) sijaitsi Northern Quarterilla, joka oli suunnattoman ihastuttava kaupunginosa. Hotelli sinänsä ei ollut mikään ihmeellinen. Halpa, pubin yläkerrassa (juu ne lauloivat karaokea kello kahteen yöllä, onneksi oli korvatulpat mukana) ja hyvällä sijainnilla. Hintaan ei sisältynyt aamupalaa, mutta aivan kulman takaa ja samalta kadulta löytyi ihania ravintoloita, joissa kyseisen tarpeen pystyi tyydyttämään.

Home Sweet Homen taivaallinen nutella-vaahtokarkkipirtelö

Keskustaa hallitsi joulukojujen jatkuva virta. Kaikkialla myytiin lämmintä hehkuviiniä (jota minä tyhmä en euforioissani tajunnut edes maistaa) posliinimukeista. Olut myytiin laseista, eikä kukaan vahtinut, ettei ihmiset kulkisi juomat mukanaan. Missään ei näkynyt roskaa. Tunnelma oli upea ja jouluinen huolimatta siitä, ettei sielläkään ollut lunta (lämpöasteitakin oli enemmän kuin Helsingissä). 

Mä rakastuin Manseen tulisesti. Vaikka vietin siellä vain reilun vuorokauden, oli kyseessä rakkautta ensi silmäyksellä. Lontoo ei herättänyt vastaavia tuntemuksia missään määrin. En toki vähättele Lontoota, mutta jos jompaan kumpaan vielä palaan, on se varmasti Manse. Ihmiset olivat ystävällisiä, arkkitehtuuri ja miljöö mielenkiintoista. Ruoka hyvää ja mun elämään sopivia kauppoja pilvin pimein. Kaupunki oli helposti hallittavissa kävellen. Ihan joka paikkaan en toki ehtinyt, mutta keskustan ostosalue sekä pohjoinen osa tuli koluttua kohtalaisen hyvin.

Tässä alla herkullisin leipä IKINÄ! Jonkin sortin kinkkupossua (vuoltiin sellaisesta kebabtyylisestä möhkylästä, mutta ihan täyslihaa tuntui olevan), haudutettua sipulia ja valkosipulimajoneesia. Ei mitään liikaa eikä mitään liian vähän. Taivaallista.

Lähtöpäivänä olin vieläkin ilman kunnon Gravy-soossia. Menin hakemaan hotellilta laukkuja ja kysyin alakerran pubista, onko heillä mahdollisuutta valmistaa mulle kunnon pubiruokaa. No, olihan niillä. Perinteinen mash&bangers annos EXTRA gravyllä ettei varmasti lopu kesken. Kaiken kastikkeen söin, perunamuussia jäi vähän.

Tämän herran takia mä reissuun lähdin. Komea Finbar oli muuttamassa suomeen ja kaipasi matkalleen escorttia. Ei mun tarvinnut kahta kertaa miettiä, kun lupauduin tähän hommaan. Takaisin lentelin siis koiruli ruumassa. Herra otti matkan lunkisti ja pienensi huomattavasti mun jännitystä lentää joskus Hennin kanssa. Mainio kaveri! Kaikkea hyvää sinne pohjoiseen :)

Jos siis jotain voin sanoa, niin MENKÄÄ MANCHESTERIIN ja RAKASTUKAA!