Hiljaista on pitänyt blogin puolella tänä syksynä. Pahoitteluni siitä. Töitten kanssa ei sitten niinkään hiljaista, hoppua paremminkin. Näin yrittäjänä en kyllä valita, yhtään. Vihdoinkin vaikuttaa siltä, että töitä riittää ja asiat näyttävät sillä saralla valoisilta :)
Mä olen joutunut kotitoimistoilemaan nyt tämän viikon (ja osan edellistäkin), koska Henni joutui reilu viikko sitten akuutin tilanteen vuoksi leikkaukseen Viikin eläinsairaalan päivystykseen. Vatsalaukku oli laajentunut ja vaati operaation. Siitä se sitten jäi toipuaan teholle viime torstaihin asti ja nyt sitten toivutaan kotosalla. Huomenna mennään jatkotutkimuksiin selvittelemään mikä ihme voi aiheuttaa laajentumisen, minibullterrieri kun ei ole ollenkaan tyypillinen rotu tälle vaivalle.
Oireita on aiemmin ollut mm. närästys. Tai no, oletan sen olevan närästystä. Ilmennyt mm. lattioiden ja ihmisten nuolemisena, laiduntamisena, selän köyristelynä sekä nielemisellä ja pulauttelulla. Katsotaan miten nää liittyy toisiinsa ja miten edetään. Toivotaan, että toipuminen jatkuu ja että jonkinlainen syykin löytyy, tai vähintään hoito.
Mä olen sitten ollutkin huolesta sekaisin. Onneksi töiden teko on sujunut, tosin hieman ihmeellisiin aikoihin. Varsinkin viime viikolla päivät tuli vain nukuttua Henni kainalossa ja odotettua, että Hoo tulee kotiin ja alkaa huolehtimaan toisesta.
Eilen kun Hoo tuli töistä kotiin se toi mulle yllätyskukkasia piristämään päivää. Tänään onkin sitten ollut jo ihan erilainen tempo tekemisessä. Ulkona paistaa aurinko, Henni on levollinen ja pöydällä mua ilahduttaa mitä sievin kukkakimppu.
Huomenna mä pääsen vihdoin työhuoneelle kun Henni jää koko päiväksi Viikkiin tutkimuksiin.
Kyllä tää tästä.
Voi pikkuista♥ Toivottavasti tutkimuksissa löytyy vaiva joka pystytään parantamaan.
VastaaPoista