keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Ahdistuksen lievitystä

Raha. Se iänikuinen mörkö ja ahdistaja. Huh huh mikä olo. Olisi mahtavaa jos osaisi olla ahdistumatta rahasta (tai paremminkin sen puutteesta), osaisi lopettaa haaveilun asioista, joille ei voi tällä hetkellä mitään ja keskittyä siihen, mitä juuri nyt on ja mikä on tärkeää.

Haluaisin ison keittiön ja pihan. Mahdollisesti edes vintti- tai kellarikomero! Niin ja rahaa jolla toteuttaa näitä asioita. Kivoja, laadukkaita ja kestäviä vaatteita, Hennin leikkauksen. Mitä vielä. Ai niin, olisi kiva, kun saisi kaikki laskut maksettua ajallaan. Se niistä haluista.

No mitä mulla sitten on? Pieni, mutta ihana koti. Koti, jossa on auttamatta edelleen liikaa tavaraa. Olkoonkin, että olen kaikin keinoin pyrkinyt siitä eroon. Liian vähän säilytystilaa, siis sellaista, jonne saisi vaikka imurin ja silityslaudan piiloon. Meillä ei siis arvatenkaan ole sitä vintti- tai kellarikomeroa.

On mulla työhuonekin, onneksi! Se pelastaa edes aavistuksen tilanvähyydestä ja mahdollistaa freelancerina työskentelyn sekä järjen säilymisen yhtä aikaa. Ja täällä töissä on Tuomas, joka on mitä mahtavin työkaveri! Varmasti niitä harvoja tyyppejä, jotka jollain ihmeellisellä tavalla jaksaa mua päivästä toiseen.

Kotona on mies ja koira. Molemmat tietysti maailman parhaita. Mies tukee, auttaa, lohduttaa, rohkaisee, halii ja mikä parasta, antaa mun tehdä niitä samoja asioita itselleen. Puhuu ja pussaa. Koira, joka kaikessa älyttömyydessään on mulle maapallon rakkain olento ja mun paras ystävä.



Mulla on ystäviä, koti, perhe, olen kohtalaisen terve ja saan tehdä työkseni sitä, mitä haluan ja mistä olen aina haaveillut. Töitä on kivasti, mutta toki niitä saisi olla enemmänkin (ja juu, sen eteen tehdään kovasti hommia). Vinkkinä, jos tarvitset graafikon (tai useammankin) apua, ota meihin yhteyttä!



Asiat ovat siis lopulta aika hyvin, eikö? Silti se ahdistaa, valvottaa, kiukuttaa ja harmistuttaa, se rahanpuute. En mä mielestäni mitään liikoja haaveile, ellei suurta ja mahtavaa haavettani maalaistalosta ja eläimistä lasketa.

Emmi kirjoitti blogissaan hyvin: Raha-asioista huolehtiminen vie energian ja aiheuttaa päänsärkyä. Päänsärky aiheuttaa pahoivointia. Pahoivoinnin vuoksi en pysty nukkumaan. Kun en pysty nukkumaan, on aikaa huolehtia raha-asioita. Can you see a pattern here?

Tosin mulla se ilmenee ennemminkin valvottavana ahdistuksena. Sama kaava joka tapauksessa. Ajattelin, että jos kirjoitan tästä, se helpottaa. Taisi se vähän helpottaakin. Kiitos, että sain avautua!

2 kommenttia:

  1. Oivoi, sitäpä juuri. Jos osaisi elää hetkessä ja olla tyytyväinen siihen miten asiat ovat. Olla haaveilematta muutoksista.

    Pikku askelin räpisteltävä kohti haaveita, antamatta haaveilun kuitenkaan repiä hermoja riekaleiksi. Niin kai se on edettävä.

    VastaaPoista
  2. Hihi, pisti vähän hymyilyttämään blogikommentoinnin "todista, että et ole robotti" -tekstit oman blogini viimeisimmän päivitykseni jälkeen. Minun blogiini ovat robotitkin tervetulleita. Sellaiset kivat.

    VastaaPoista