Valokeilassa Keinumäki

Keinumäki sen kun edistyy. Mä olen niin ylpeä tytöistä. Ihan mielettömän vikkelään talosta on kuoriutunut asujiensa näköinen. Yläkerta on jo lähestulkoon valmis, samoin alakerrassa keittiö. Tässä hieman yksityiskohtia, vinkkejä ja ideoita (varautukaa kuvaryöppyyn, en vaan osannut valikoida...)

Vaikuttavat tapetit löytyvät jokaisesta huoneesta. Tässä esittelyssä makuuhuone ja eteinen. Huomatkaa superhieno öljylappu yöpöydällä!

Makuuhuoneen vadelman värinen lattia!!! Jokaisessa yläkerran huoneessa on eri värinen lattia, työhuoneessa oliivinvihreä ja vierashuoneessa musta. Saas nähdä jatkuuko sama meno alakerrassa.

DIY!!! Moni paikka myy kalliilla pelkkiä lampunvarjostimen metallikehikkoja. Halvemmalla pääset, kun hankit kulahtaneen varjostimen kirpparilta ja irrotat vanhat kangasosat. Tarvittaessa kerros spraymaalia metalliosan päälle ja ”varjostin” on valmis!

Pakko kyllä antaa suuret kunnianosoitukset suurten linjojen lisäksi pienten asetelmien kokoamisesta. Vaikka keskeneräistä on vielä paljon, tulee kaikesta yllättävän paljon seesteisempää, sievempää ja helpommin käsiteltävää, kun ympärillä on kauniita asioita harkiten asetellusti (not to self...).

Jatkan Keinumäen tarinaa mun silmin, jahka päästään taas kylään :)

UI jee, valokirjaimissa on vihdoin valoa!

Nämä Mustin & Mirrin vanhat valokirjaimet ehtivät odottaa uutta elämää liian kauan. Tänään sekä minun että kirjainten odotus palkittiin, kun Hoo tarttui työkaluihinsa. Valoihin tarvittavat muuntajat löytyivät halvalla Kierrätyskeskuksesta, Led-nauha Halpahallista. Kuulemma ne ovat hienommat, kuin mitä Hoo osasi odottaa. Muuntajat pitänee myöhemmin vaihtaa sellaisiin, joissa on oma kytkin. Jossain sivulauseessa saatettiin mainta myös liikkeentunnistin. Oletettevasti kirjaimet muuttavat eteiseen.

Katsokaa nyt! Eikö ookkin hienot!

Pikamökkeilyä ja huutokauppaa.

Viikonloppuna lähdettiin Hoon ja Hennin kanssa melkein yllärimatkalle. Kaverini sukutilalla Köyliössä järjestettiin lauantaina huutokauppa. Päätimme käydä metsästämässä aarteita ja piipahtaa samalla tätini perheen mökillä. Tuliaisiakin vietiin sillä vietin automatkani virkkaamalla sievää punaista koria.

Tässä mökissä mä olen viettänyt lukuisat lapsuuteni kesät. Muistan olleeni hyvin katkera siitä, ettei mummimme asunut maalla vaan kerrostalossa. Mun mielestä kunnon mummolla olisi pitänyt ehdottomasti olla punainen tupa ja perunamaa. No, onneksi tädilläni sentään oli sellainen: Sarini. 

Voi niiden kaikkien muistojen määrää. Mä assosion esimerkiksi kuminan ja teen yhdistelmän todella vahvasti Sariniin. Tämä johtunee siitä, että tarjolla on usein ollut Kosken Juustolan kuminajuustoa. Tätä juttua kirjoittaessani ja linkkiä hakiessani huomasin, että Juustolan tuotteita saa myös Helsingistä. Täytynee käydä kurkkaamassa vaikkapa "lähikaupassamme" Kannelmäen Prismassa. 

Tällä kertaa viivähdimme vain yhden yön, Hoo ja Henni ensimmäistä kertaa. 

Lauantaisesta huutokaupasta löytyi kuin löytyikin aarteita vaikka minkämoisia. Tässä jotain eriteltynä. Maitotonkat 6 ja 8 euroa, matkalaukut 6 euroa kappale, lampaantalja (ISO) 6 euroa, noja(kiikku)tuoli 20 euroa. Iso musta räsymatto hyppäsi kyytiimme jo Sarinin aitasta ja komistaa nyt olohuoneemme lattiaa. Tuoli on oletettavasti 30-luvulta, mutta veikkaamme, että sen istuinosa on kunnostettu jossain vaiheessa. Onneksi remontit vaikuttavat siltä, että ne on tehty vanhaa kunnioittaen. 

Nämä ihanat pienet ruskeat pullot pääsivät lipaston päälle parvekkeen ikkunan eteen olohuoneseen.

Huutokauppa oli mahtava kuuden tunnin elämys. Päivä oli mitä kaunein, Henni jaksoi kohtuullisesti ja me erinomaisesti. Kaikki huudetut ihanuudet mahtuivat farkkuun ja ehdimme vielä illaksi ystävien tupareihin. Pieni väsynyt matkaaja jäi vetämään tirsoja lampaantaljalle. Taitaa olla Nakkipossun uusi lempipaikka tässä. 

Oulu Nro:1

Hoolla on ollut tässä kesän aikan muutama työkeikka Ouluun ja mä olen ollut mukana ajoseurana sekä apukuskina (lue salmiakinsyöttäjänä ja juomanojentajana). Oulusta on siis tulossa toinenkin postaus myöhemmin. Tässä sarjasta ensimmäinen. 

Jollain hassulla tavalla Oulu on ollut mulle ihan vieras paikka yli 30 vuotta. Salakavalasti se kuitenkin on luikerrellut mun mieleeni ja nyt sinne on välillä jopa ikävä!

Oulun ehdoton helmi on sen satama, kauppahalli ja torialue. Kahviloita löytyy sisältä ja ulkoa, valinnanvaraa riittää ihan jokaiselle.

Erään torikahvilan tausta oli täynnä vanhoja lasten ajoneuvoja. Tätä katsellessa tuli samaan aikaan hilpeä ja hämmentynyt olo :)

Mikäli kirpparit kiinnostaa, suosittelen piipahtamaan ainakin Sinisellä Pysäkillä, Pikku Liinussa sekä torirannan pikku putiikeissa. Oulun saa helposti haltuun kävelemällä, etäisyydet eivät siis päätä huimaa. 

Katin sisustusnavettaa ja haaveita

Meillä oli Hoon kanssa rento parisuhdeviikonloppu ihan kotosalla. Teki hyvää. Sunnuntaina päätettiin kuitenkin käydä retkellä Vihdissä katselemassa mahdollisia tulevaisuuden maisemia. Samalla vierailtiin Katin sisustusnavetassa Nummelassa. Maisemat näyttivät viehättäviltä, mutta vielä enemmän kuumetta ja kipinää aiheutti navetta.

Sisustusnavetassa on jos jonkinlaista palvelua. Löytyy ihana kirpputori, joka on täynnä vanhoja aarteita! Lisäksi on mm. kahvila ja puusepänliike. Palvelu oli todella hyvää ja valikoima suuri. Hinnat olivat pääasiallisesti kohdallaan. Me tehtiin kivoja pikkulöytöjä omaan kotiin (niistä kirjoittelen myöhemmin), paras niistä oli vanha suurarinlamppu hintaan 20€! Suosittelen visiittiä Katin sisustusnavettaan vaikka vähän kauempaakin.

Nyt mä olenkin sitten kuluttanut aikani haeskelemalla Uudeltamaalta pikkutilaa, jossa olisi talo, navetta ja hieman peltoalaa sekä iso hyötypuutarha. Onnekseni nämä eivät ole yksin omia haaveitani... Ehkä siis vielä jonain päivänä meilläkin on paikka maalla. Sellainen, jossa voi yhdistää kodin, elämän ja työn. Paikka, jonne saan pienen lammaslauman, muutaman kanasen ja Hennille hirmuisesti tilaa temmeltää!

Näihin tunnelmiin (ja nyt töihin)!

Ihanan talvinen Tallinna

Kävimme viikonloppuna juhlimassa ihanan Leenan kolmekymppisiä Tallinnassa. Matkassa oli 12 neitosta, ja porukan määrään nähden homma meni tosi hienosti! Oli ihan mahtavaa nähdä pitkästä aikaa ystäviä ja viettää hyvässä seurassa leppoisaa aikaa.

Mennessä piti olla hirmuisa myrsky, mutta en mä ainakaan mitään ihmeempää keikutusta huomannut. Yllättävän helposti meni siis matkat. Hotellina toimi Meriton Spa & Conference, joka oli sellainen aika perus hotelli (ja kallis). Puolen litran vesipullo maksoi rautatieaseman kioskissa 0,50€ ja hotellilla 3,50€...

Tallinnaan oli tullut myös lumet, ja voi hyvä tavaton tämän kaupungin kauneutta. Olen käynyt siellä lukemattomia kertoja, ja ihan joka ikinen kerta jaksan viehättyä siitä uudelleen!

Hotellin ikkunasta

Lauantaina käytiin rautatieaseman toisella puolella olevalla torilla, josta löytyi jos jonkinmoista aarretta. Tästä torista mä tykkään ja voin suositella. Varsinkin, jos haluaa vähän paikallisempaa menoa matkaansa. Hieman harmittaa, etten ehtinyt Kalamajaan kävelemään ja kuvailemaan, mutta ehkäpä ensi kerralla sitten. Tallinna on kyllä niin mahtava kaupunki, joka kerralla on aina jotain uutta ja ihanaa koettavaa ja nähtävää!

Ostin torimummolta aivan fantastisentäydellisenihanat lapaset!

Illalla menimme porukalla syömään synttäri-illallista African Kitcheniin. Ravintola on suhteellisen edullinen ja tosi tunnelmallinen. Kesäisin katolla on ihana ja visiitin arvoinen terassi. Afrikkalaiseen tyyliin meillä kesti aika pitkään, ennekuin kaikilla oli ruoka edessään. Söimme puolipitkän kaavan mukaan alkupalat ja pääruoat. Kokeilin Leenan, Reetan ja Marjan kanssa myös sammakonreisiä (elämämme ensimmäistä kertaa) ja hyviä olivat. Ihan niinkuin kanaa mutta epäillen ekologisempaa?

Niitä balettitanssijan koipia.

Jälkiruoka käytiin nauttimassa Kohvik Kelderissa joka on yksi mun suosikki kahviloitani tunnelmansa ja tarjontansa puolesta. Ei todella mikään edullisin kahvila (aivan raatihuoneen torin laidalla), mutta kaikki on ollut aina ihan erinomaista.

Mudcake ja Cafe Mocca. Nam.

Hotellin Venäläisessa ravintolassa nautittu, jännittävä, heinälimu.

Kiitos seuralaiset, olette ihania. Mulla oli ihan mahtavaa. Ainoa asia joka harmittaa on se, ettei Tallinnassa koskaan ehdi olla tarpeeksi kauan. Aina jää iso ikävä ja hinku mennä pian uudestaan!