Pääsiäinen 2014

Aloitetaas tämä kevätherääminen vaikkapa edesmenneestä pääsiäisestä. Kyläilimme pitkästä aikaa Jyväskylässä niin, että jäi aikaa jopa yövisiitille maaseudun "rauhaan". Pääsin tuoksumaan hevoselta oikein kunnolla. Muistan, kuinka pienenä olisin halunnut jättää kokonaan peseytymättä tallilla käynnin jälkeen.... Hieman samanlaiset fiilikset palasivat mieleeni.

Päästiin kärryajelullekin. Hoo pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa ohjaksiin. Sanoisin, että näistä kahdesta heposesta sai haastavamman ajettavan :) Punto on Pirpanaan verrattuna sellainen, noh, lehmä.

Tältä pitäisi näyttää elämän. Joka päivä. Maailman paras haliponi Punto.

Ehdittiin me maalata kananmuniakin! Sain kunnian toimia virallisena munien puhaltelijana, hyvin meni, vaikkei harjoitusta taida takana ollakaan. Munia tuli niin monta, että sain onneksi apua seurueen miehiltä. Toiselta konkreettisesti, toiselta ääneen hymyilemisen muodossa. Tädin pieni kulta oli mitä taitavin maalaaja! Taustalla uusi tuliaisponi, tietenkin.

Jälkiruoaksi tehtiin Pavlovaa. Tätä oltiin jo ehditty kotona järjestetyllä illallisella harjoitella. Paras jälkiruoka, mitä tiedän. Kevyt, makea, raikas. Ohje löytyy esim. täältä.

Parhaat leikkikaverit :) Tiedän, kenestä tulee hyvä isi. Ikävä tuli. Onneksi viime viikonloppuna ehdittiin pikaisesti taas moikata.

Sea Life

Tällä on ollut aika kuoleman hiljaista viime aikoina. Töitä on riittänyt enemmän kuin hyvin, joten muilla elämän osa-alueilla onkin ollut sitten vähemmän menevää.

Eilen pidin hyvin ansaitun vapaapäivän, kun ystäväni Jane tuli Pietarista kyläilemään. Päätimme tehdä jotain turistihommia ja paikaksi valikoitui Sea Life, jossa meistä kumpikaan ei ole aiemmin käynyt.

Yllättävän positiivinen kokemus. Oli todella mielenkiintoista uppoutua johonkin itselle täysin vieraaseen ja uuteen maailmaan. Parasta oli kuitenkin nähdä merihevosia ihka oikeasti! Kiehtovia otuksia nuo meidän meret täynnä.

Tammikuinen Keinumäki

Viimeeksi kävimme Keinumäellä ennen lumien tuloa. Tällä vierailulla keskityimme remonteeraamisen ja sisustusfiilistelyn sijaan ulkoiluun, seurapeleihin ja hyvään ruokaan. Mukana oli ensimmäistä kertaa myös Henni ja Tuokko.

Saatiin maistaa paljon kehuttua leivinuunipizzaa. Voi hyvänen aika että oli hyvää! Onneksi täytteitä oli paljon, osa kun lensi suoriltaan uunin perille. Harjoitus taitaa tehdä mestarin tässäkin lajissa. Pohja oli parempi kuin missään pizzassa, jota olen aiemmin syönyt. Kyllä kannattaa tuo monen tunnin lämmittely!

Jälkkäriksi tilattiin pannukakkua, jota varten mä ja Hoo käytiin hakemassa huoltoasemalta kermaa. Sillä aikaa olivat onnistuneet mm. kaatamaan kuusen.

Mä suostuin pelaamaan SEKÄ Scrabblea ETTÄ Monopolia, jotka on molemmat mun inhokkeja (ensimmäinen oikeastaan vain silloin, jos joudun kisaamaan Hoota vastaan). Suostuin ihan vain siksi, että sain pannukakkua ja kermavaahtoa jälkiruoaksi. Noniin. Nyt tuli nälkä ja ikävä. Annikki, koska taas teet meille pannaria?

Neiti Henninkäisen aamupäivä

Onko ihan pakko huutaa siellä eteisessä? Mä en nyt todellakaan jaksa kuunnella, liian aikaista (kello on 10.00)... Peiton alla on lämmin, eikä mulla todellakaan ole tuonne kylmään ja harmaaseen ulkoilmaan kiire!

Okei okei! Eääääääh......

Voitteko kuvitella! Mä pääsin shoppailemaan! Löydettiin tällainen pinkki haalari ja töppöset, jotka ainakin toistaiseksi on pysyneet erinomaisesti tassuissa (yleensä ne lentää johonkin suuntaan alle 2 minuutissa kun otan muutaman sivuhyppyaskeleen). Ihminen olisi ostanut harmaan haalarin, mutta myyjä-täti sanoi, että mä näyn paremmin jos oon pinkissä, joten pinkki sieltä lähti mukaan.

Nyt mä sitten työskentelen tosi rankasti tän koko päivän taas. Ottaa niin voimille, että taidanpa ottaa torkut. Moikka! T. Henni

Sitten sen ihmisen kommentit:

Henni sai tänään tosiaa Rukan Thermal softshell-haalarin. Olin ihan superyllättynyt, että oikea koko löytyi, yleensä siinä on ollut vähän ongelmia. Onhan tuo koira aavistuksen barbababan näköinen (kuten Tuokko huomautti), mutta olkoon :) Lisäksi ostettiin Rukan Step tossut. Kuten Henni tuossa edellä mainitsi, ei oikein mitkään aikaisemmat töppöset ole pysyneet jalassa edes yhtä kokonaista lenkkiä, näillä ainakin alku vaikuttaa lupaavalta.

Kyllä meidän nyt kelpaa lähteä pohjoisempaan itsenäisyyspäivää vietämään :)

Syysterveisiä!

Aluksi pieni ripittäytyminen. Lokakuu on ollu semilihaton ja täysin totaalisesti pieleenmennyt koskien gluteenittomuutta... Lihaa on tullut syötyä siis muutaman kerran. Hotellin aamiaisella kankkusessa muutama metwursti, laivan buffetissa mitä ikinä siellä olikaan (eniten mätiä), Tallinnassa kuivalihaa ja kyläreissulla rannasta nostettuja rapuja ja isännän kaataman hirven fileetä. Tänään meni thaimikroboxi, jossa oli kanaa - se sattui olemaan kaapissa, eikä energia riittänyt mihinkään ruoanvalmistuksenkaltaiseenkaan. Aika hyvin kuitenkin. Ikävä on ollut lähinnä kalaa ja mereneläviä. Taidan siis jatkaa tällä semilihattomalla linjalla jatkossakin, Hoo tehköön mitä tahtoo :) Ainiin, saatoin muutamaa makkaraa maistaa tänään Ruoka&Viini messuilla....

Tämä syksy ei selvästikään ole parin edellisen veroinen sienivuosi, mutta niillä muutamilla kerroilla, kun metsään olemme ehtineet, on mukaan tarttunut sieniä ihan mukavasti. Ensin saatiin suolasieniä ja viimeksi suppilovahveroita. Keräsin muuten ekaa kertaa elämässäni suolasieniä, olihan niissä enemmän työtä, kun suppiksissa, mutta hyviä olivat. Ainakin kerran pitäisi vielä ehtiä tyhjentämään metsää. Keittiöremontin mukana saimme isomman pakastimen, säilytystilasta ei siis ole puutetta.

Ei, näitä ei syödä :)

Hommasin myös itselleni maapallon upeimmat kumisaappaat. Ehdin jo ostaa yhdet edulliset Aunuksesta, mutta kun nämä tulivat tielleni, ei ollut takaisin kääntymistä. Nokian Hand Made by Julia Lundsten - rakastan. Lämpimät,vuorelliset, käsintehdyt bikerkumisaappaat!

Kelpaa tepastella lätäköissä. Bring it on - mä oon valmis! Eikä haittaa muuten loskakaan!

Ja sitten se syksyn tärkein homma: lepo. Ottakaa oppia Hennistä. Nenä tassujen väliin, kerälle peiton alle ja unille. Ihanaa syksyä kaikille!

Karjalaa loppukesästä 2013 osa 1 // Eläimet

Miniloma Karjalassa on ohi. Monta hyvää muistoa jäi, mutta aloitetaan postaussarja mulle rakkaimmista, eläimistä. Yleensä kuvat pursuavat koiria, mutta tällä matkalla koirat olivat selkeässä vähemmistössä, joten eipä niitä näy kuvissakaan. Kissoja, lehmiä, sonnivasikoita ja possuja sensijaan näkyy kyllä.

Siellä ne lehmät ottivat aurinkoa, tienpientareella ilman huolen häivää. Kilttejä olivat.

Kissoja Suuri Seljän kylässä. 

Tämä pieni sonnivasikka oli vasta kuukauden ikäinen. Nimekseen pieni hurmuri sai Fedja. En tosin ole ihan varma, jäikö nimi virallisesti elämään. Kovasti sai talon isäntäväki vakuutettua minut siitä, että nimi on ihan hyvä ja saa jäädä. Jos saisin päättää, meillä olisi navetta ensi kesänä ja hakisin Fedjan meille. Taitaa vaan käydä niin, että lihoiksi menee ensi syksynä.

Vasikoita, lehmiä ja possuja Nurmoilan kylässä, Tanjan talossa. Tänne oli jo ollutkin ikävä. Ehkä mun lehmienhalimiskiintiö on nyt hetkeksi tyydytetty. Omalehmähimo ei kyllä ainakaan helpottanut...