Sea Life

Tällä on ollut aika kuoleman hiljaista viime aikoina. Töitä on riittänyt enemmän kuin hyvin, joten muilla elämän osa-alueilla onkin ollut sitten vähemmän menevää.

Eilen pidin hyvin ansaitun vapaapäivän, kun ystäväni Jane tuli Pietarista kyläilemään. Päätimme tehdä jotain turistihommia ja paikaksi valikoitui Sea Life, jossa meistä kumpikaan ei ole aiemmin käynyt.

Yllättävän positiivinen kokemus. Oli todella mielenkiintoista uppoutua johonkin itselle täysin vieraaseen ja uuteen maailmaan. Parasta oli kuitenkin nähdä merihevosia ihka oikeasti! Kiehtovia otuksia nuo meidän meret täynnä.

Sumuisat maisemat

Mä en ole aiemmin huomannu täällä Helsingissä kovinkaan paljon sumuja, mutta Pasilassa sitä esiintyy harvase viikko. Tänään työmatkalla oli pakko vaihtaa bussia, että sain ikuistettua nämä huikeat "maisemat" talteen. Ihan huikeaa ja taianomaista!

Lounas á la Tony's deli

Viime viikolla meillä oli Tuokon kanssa asiakaspalaveri keskustassa, joten käytimme tilaisuuden hyväksi ja kutsuimme ihanan Kaisan lounaalle kanssamme. Paikaksi valikoitui Tony's deli, jossa ainoasataan Kaisa oli aiemmin käynyt. Odotuksia ei siis ollut ehtinyt kertyä.

Alkuasalaatti oli runsas ja hyvä. Ei mikään tajunnanräjäyttäjä, mutta perushyvä. Kukkakaalisosekeitto sen sijaan oli ihan mahtavaa. Ihanan makeaa, samettista ja tasapainoista.

Pääruoaksi kaikki päätyivät samaan: pinaattirisottoon katkaravuilla. Ruoka oli niin herkullista, että hyvä ettei itku tullut! Ainoa miinuspuoli oli annoksen koko, joka oli VALTAVA. Alkusalaatin ja keiton jälkeen puoletkin olisi ollut tarpeeksi. Mä en ikinä valita liian isoista annoksista, päinvastoin, mutta nyt oli pakko. Eikä siinä mitään, tykkään ravintolan filosofiasta, joka on siis se, ettei kenekään tarvitse lähteä sieltä nälkäisenä ulos. Ei siis sinänsä mikään suuri miinus :)

Habitare 2013

Ehdittiin sentään Habitareen, vaikka tiukille meni. Hoon työt pitivät päivät pitkinä viikolla ja eilen oli menoa muuten vaan, joten ainoa mahdollisuus oli sunnuntai aamupäivä. Henkilökohtaisesti olin hieman pettynyt messutarjontaan. Samat iänikuiset isot brändit veivät pinta-alaa eikä pieniä, kiinnostavia ja uusia tuttavuuksia ollut edellisvuoteen verrattaessa nimeksikään. Muutamia kiinnostavia erikoisuuksia kuitenkin löytyi, onneksi. 

Ensin huomasin pullonkorkit, sitten hahmotin ne lampunvarjostimeksi ja lopulta katseeni kiinnittyi SWANE:n osastoon, jossa komeili toinen toistaan upeamman värisiä kierrätysmateriaalista valmistettuja metallituotteita.

SWANE stands for the Design and trade of furniture and accessories made out of recycled materials (Upcycling). Our manufacturing process takes place in Africa according to the principles of social and environmental sustainability.

 Erityisesti ihastuin vateihin ja harmittelen edelleen mielessäni rahatilanteemme pienuutta...

Nyt en saa päähäni, oliko Normann Copenhagenin tuotteita esillä viime vuonna, mutta meidän mielenkiinnon herätti kiviset sekä puiset, pisaran malliset, ripustimet. Toimisivat nämä varmasti vaikkapa kaapissa vetiminäkin!

Kay Bojesenin Songbird-linnut ilahduttivat! Niitä voi ostaa mm. Finnish Design Shopista. coMco:n tyynyt herättivät mielenkiinnon, mutta jäivät hyllyyn. Myöhempi vierailu heidän verkkosivuillaan sai aikaan korkeintaan suurtakin suuremman hämmennyksen. Mikä ihme siinä on, että tällaisiin messuihin laitetaan ihan törkeästi rahaa, mutta perusasioita ei viitsitä laittaa kuntoon? Hieman sama homma pätee Feenbohon, jonka sivut toki näyttävät kivoilta, mutta informaatiota niistä ei saa irti ei sitten minkäänlaista. Tai no, on siellä se sähköpostiosoite. Lampunkannat olivat joka tapauksessa kiinnostavat.

Protoshopilta löyty paljonkin kiinnostavaa. Fanni Suvilan Hattara-pöydät sulattivat sydämiä. Kertakaikkisen herkkiä ilmestyksiä! Lassi Alestalon Hang Around-henkarin voisin nähdä missä tahansa nuorekkaassa ja innovatiivisessa vaatekaupassa ripustimena.

ValoLight 2013 osastoon oltiin kaikki jotakuinkin pettyneitä. Muovia, muovia, muovia, muovia ja ainiin, muovia. Onneksi joukosta löytyi myös betonia ja puuta sekä valokirjaimia.

Salonki 2013 sai sukat pyörimään ja kyllä, jos sitä rahaa olisi ollut, myös lompakon tyhjenemään. Kaikista ihanista näytteilleasettajista ehdottomaksi ykköseksi rankkautui Roomage. Ihan kaikki, siis oikeasti ihan kaikki oli juuri sellaista tavaraa, jota haluaisin kerätä kotiini ja ehkäpä vielä joskus myydä eteenkinpäin!

Loppuun vielä muutama helmi. Yritys, jonka nimi on HELNO, siis ei helevetissä, ihan mahtavaa!

Hakolan aina ihana logo. Ei niissä tuotteissakaan mitään vikaa ollut, mutta kyllä se oli logo, joka lämmitti mun mieltä. Hakola on hyvä esimerkki siitä, missä kunnossa ulkoasuasioiden pitäisi olla siinä vaiheessa, kun lähdetään messuille. Lisäksi vielä vinkki kaikille muille messuesittelijöille K-Raudalta, sähköinen kilpailuunosallistuminen. Ai että oli helppoa, nopeaa ja ennen kaikkea ympäristöystävällistä. Olisiko muidenkin syytä siirtyä tälle vuosikymmenelle?

Ihan viimeisenä linkkivinkki Dokkäniin. Orientalkauppa, jossa tavaraa Marokosta ja Egyptistä. Menkää ja ihmetelkää. Minä menen ainakin.

Made In Kallio

Made in Kallio on suunnittelijoiden ja tuottajien verkosto, joka avasi oman tehtaan Vaasankatu 14:sta Kallioon 11.07.2012.

Tuohon aikaan työmatkani kulki tilan ohi ja muistan ihmetelleeni ikkunoista mitä kummaa tähän olisi tulossa. Toivoisin ainakin kahvilan/kaupan jäävän tähän sijaintiin vaikka työtilat siirtyisivätkin joskus isompiin tiloihin.

Made In Kallio on raikas tuulahdus ja  kansainvälinen henkäys Vaasankadun juopuneessa tunnelmassa. Juuri tällaista menoa Kallioon on kaivattu (vaikka teknisesti ollaankin Harjulla). Pikkuhiljaa toivoisin vastaavanlaisten työhuoneiden, yhteisöjen, kahviloiden ja kauppojen valtaavan tilaa Kalliosta. Kaupunginosana sillä on kaikki edellytykset olla muutakin kuin halvahko juottola; rosoinen, pehmeäntrendikäs, kotoinen ja luova. Olemmehan mekin jo täällä ;)

Myynnissä on mm. monenmoisia T-paitoja, Bagnanaksen kangaskasseja (Bagnanaksen sivut on muuten koostanut entinen kollegani, taitava Anni Kotisivukoneelta) ja ihastuttavia Muovon tyynynpäällisiä, pussukoita ja keittiöpyyhkeitä.

Tänään ei kahvikone porissut vesikatkoksen vuoksi, joten kahvittelu- ja herkutteluhetki jäi toiseen kertaan. Noran Kemikaalicoctail blogista löytyy kuitenkin hyvä kirjoitus kahvista, kakuista ja jäätelöistä.

Mikä ihaninta, mä sain jälkijunaisen syntymäpäivälahjan Tuokolta! Sain palata pienessä korussa takaisin keväiseen Espanjaan. Näitä simpukanpalasia löytyy muuten pussikaupalla kotoa, saas nähdä mitä innostun itse niistä tekemään. Alla näkyy myös HienoStellan valmistama erikoiskorvakoruni. 

Made In Kallio Facebookissa
HienoStella Facebookissa
Bagnanas Facebokissa

Lemon Grassista ruokaa, meille ja muille

Puistopäivällinen haettiin Lemon Grassista. Törkeän hyvää. Mun piti syödä jotain ihan pientä vaan, mutta A:n tilaus kuulosti niin ihanalta, että otin samaa. Onneksi annos oli todella iso, joten huomenna syödään lounaaksi jämäthaikkua, nom nom :)

Riisiä jaksaa harvoin syödä niin paljon kun sitä pakataan mukaan. Vaan meilläpä oli ystävät jakamassa ateriaa. Varpusparvi seurusteli kanssamme iloisesti ja kovasti kiittelivät, kun pidimme lokit loitolla.

Ihastuttava Mustasaari

Kesä on siitä ihanaa aikaa, että myös arki-illat voi kuluttaa touhuamalla mielenkiintoisia asioita ja tekemällä retkiä lähialueille. Lämpöä ja valoa riittää pitkälle alkuyöhön, joten keli ei useinkaan ole este. Retkien ei todellakaan tarvitse olla kiivasta suorittamista, rento oleilu riittää.

Eräänä keskiviikkona suuntasimme ystäväporukalla Mustasaareen. Idea lähti siitä, että Tuuli oli käynyt melomassa saaren ympäri, ja kertoi meille legendaa pään kokoisista korvapuusteista. Pakkohan niitä oli lähteä ihmettelemään ja maistelemaan.

Normaalisti Mustasaari on auki 9-18, mutta keskiviikkoisin ja tortaisin se on auki aina yhdeksään asti. Maanantaisin saari on suljettu. Mustasaareen liikennöi yhteysalus Walhalla Taivallahden laiturista, joka sijaitsee Eteläisen Hesperiankadun päässä, Taivalsaaressa. Lauttamatka kestää 15 minuuttia ja menopaluulipun hinta on 4 euroa.

Kuulemma isoimmat korvapuustit (ne pään kokoiset) oltiin syöty jo aamupäivällä, mutta hyvin riitti nämäkin. Syötiin oma Hoon kanssa puokkiin. Tuuli ei jaksanut omaansa, Tuokko jaksoi ja auttoi mun kanssa vielä Tuuliakin. Herkullisia pullia kerrassaan. Suosittelen.

Saari on kaunis itsessään, mutta retken kohokohta oli se, että sain istua lampaiden keskellä ja paijata niitä kaikella lampaanhalimisenergiallani. Jonain päivänä mulla on vielä oma pikkulauma lampaita. Ne ovat kiehtovia, hurmaavia, lempeitä, herkkiä ja halittavia eläimiä.

Eipä mua isommin ystäväporukassa näkynyt. Siellä istuin onnellisena lampaiden keskellä ainakin puoli tuntia kaikessa rauhassa. Olisin istunut pidempäänkin, ellei muutkin ihmiskunnan edustajat olisi halunneet tehdä lampaisiin tuttavuutta. Mulle olisi riittänyt rauhallinen eläimellinen meno ilman ihmiskontakteja :)

Saarelta löytyy myös erilaisia kanoja, kukkoja ja kaneja.

Suosittelen Mustasaarta erityisesti arki-illan levähdyspaikaksi. Viikonloppuisin uskoisin menon olevan aktiivisempaa. Mene siis Mustasaareen, varsinkin, jos tykkään korvapuusteista, kallioista ja lampaista!